HuuHaaPuuHaa

Ruksitaan todo-listaa

2012-02-26T16:29:00.002Z

Täällä aloittelin säärystimiä ja autuaasti jäi päivittämättä valmis tuotos. Tässä ne nyt on ja kovasti olen tykännyt. Yläresoriin oli kylläkin pujoteltava silikonisiima, koska eivät muutoin malttaneet kunnolla pysyä aloillaan. Ehkä napakampi resori ohuemmilla puikoilla tai hieman pituutta lisää...?

Samaisesta langasta, värinä "porkkana", tein töissä varpaista varteen sukat. Neulottu yhdestä kerästä ja varsin kivasti menee tuo "raidoitus".
Harmikseni ne jäivät tähän vaiheeseen, eli en ehtinyt tekemään varsia :(
Mutta tykkään tuostakin väristä!!

Nämäkin viime vuoden puolella töissä tehdyt harlekiinitossut. Huopaset-langasta ainaoikealla ja huovuttamalla.
Näitä palatöppösiä tuli tehtyä nuorempana langanjämistä mm. joululahjoiksi. Että ne olivatkin kirjavia :D

Shaalissani EDELLEENKIN toisen puolen hapsut päättelemättä... *punastuu ja häpeää*
Ei siksi ettenkö tykkäisi tekeleestäni, se vain unohtui kaappiin.
Shaalista tuli varsin mukava. Pätkittäinen tekeminen ei näy lopullisessa tuotteessa. Kun napsin shaalini pois puista se vetäytyi kasaan ja epätasaisuudet tasoittui.
Urakka oli kova; tehdä työn ym. (ym.= kesäinen pihankaivuu vedeneristyksen nimissä. Kivien pyörittely ympäri pihaa, lapion heilutus, haravointi ja kuokkiminen...) ohella... Podinkin alkusyksystä pientä unenpuutetta ja höperyyttä siinä määrin, että mokailin vanhempainillassa menemällä väärään luokkaan *punastuu syvemmin*... Sen siitä saa, kun kasaa pienelle lautaselle liikaa ;)

Edellisen työpaikan keittiöön kudoin loimen lopusta tämän riemunkirjavan maton. Ilman sen suurempaa ymmärrystä väreistä ja kuvioinnista sain kuitenkin paukuteltua suht järkevän jatkumon... Ai että oli migreenin paikka tätä kutoessa ;D .. Mutta eipä se sitten lattialla ollutkaan hassumpi. Ihan en saanut kuvassa värejä täsmäämään (kännykkäkuvaa), mutta etuala vastaa aika hyvin todellisuutta. Disain on siis täysin omani värivalintoja myöten.

Hynysen uuden kirjan luonnos? Päiväkirja? Hynysen "musta vihko"? Thi-hi-hii...
Ensireaktioni näihin kansioihin ja lehtiin... En voinut kuin virnistellä nähtyäni nämä pinot ja hyllyrivit. Rock`n roll...

Tässä joulupallojen kuvioinnista alkunsa saanut sukkapari pienissä vikkelissä jaloissa. Aikast hottikset, vai mitä? Lankana seiskaveikkaa.

Olen kyllä tyytyväinen kuvioon ja teen varmasti näitä lisää.. Ja kuviotahan pystyy soveltamaan lapasiin, pipoon, kaulaliinaan...

Tässä tuubi, jota en ole käyttänyt kuin muutamana pakkaspäivänä. Eihän siinä periaatteessa mitään vikaa ole, mutta kamalan pitkä.. Kaksinkertaisena ainakin puolitoistametrinen, joten käärimistä riittää :/

Tätä crystal-langasta neulottua hattua taasen on tullut käytettyä ahkerasti. Ihan peruspipa pienellä bling-blingillä. Se villapaita tuosta langasta ei ole vielä edes aluillaan...
Tuossa muuten lähdössä incognitona lenkille kun muistin ettei ole pipakuvaa. Oli kiva tuulettaa autoilun jäykistämiä niveliä aurinkoisena pikkupakkaspäivänä. Siellä jaettiin ihan ilmaista d-vitamiinia..

Nyt tulee mieleen vanha sananlasku: laiska töitänsä luettelee :D
Samaan listaan voisin lisäillä vielä opparikuulumiset. Jos viikolla laiskottaa tai ei vaan muuten saa aikaiseksi..

Voisi luonnehtia, että jos virheistä oppii niin paljon on tullut opittua parin viikon aikana :)
Olen muutaman loimen luonut ja viritellyt niitä puihin. Työjärjestys on kutakuinkin hahmottunut, mutta jahkailen sitten jonkun sivuseikan kanssa kun ei nyt muista miten tämä laitettiinkaan tähän että pääsee seuraavaa vaihetta tekemään. No, muutamat rakennukset alle niin jos alkaisi vanha harmaa pariskunta vetristyä..

Näihin pikkupuihin laittelin poppanaloimen. Pari pirtavirhettä tuli, muuten ok.
Kässärikoululaiset (isojen ryhmä) tekee tässä selänpesimiä ja muuten puissa syntyy monenlaista poppanaa. Viimeksi oli puissa paperinarua kuteena. Hienoja juttuja...

Sidontakin meni yhtä lukuunottamatta (vipusista tuleva nyöri meni välittäjän väärältä puolen) nappiin. Tosin muutimme sidontaa, mutta parin langan paikanvaihto sujui tuon urakan jälkeen jo helposti.
Noiden pikkupuiden laittaminen on kivuliaampaa kuin isojen. Isoissa pääset kokonaan alle ja sisälle, tässä joutuu kurottelemaan ja rönöttöämään ja venyttelemään.. Pitäisiköhän alkaa joogaamaan :/

Tässä sitten isojen puiden kimpussa. Niisintää. Ruusukas nimeltään. Se on otettava lanka kerrallaan ja tarkistettava kuvio vielä tarkistuksen jälkeen. Niisintävirhe työllistää myöhemmässä vaiheessa aikalailla..
Maanantaina pääsenkin laittamaan polkusia ja välittäjiä. Niisivarsia on kuusi, joten homma jatkuu puiden alla samaan tahtiin..

Läksytyksenä on ollut lueskella mistä artesaanin perustutkinto muodostuu. Kyllä, artesaanin. Päätettiin jättää se virikeohjaus viite pois. Asia on kuitenkin sama... henkilökohtaistamista tehdään kuitenkin.
Artesaani osaa kaikenlaista. Hän laskee menekkiä, tuotteistaa, toimii asiakaslähtöisesti. Hän suunnittelee ja tekee suunnitelmia, tuntee materiaalit ja tarvittavan tietotekniikan. Hän osaa toimia vuorovaikutteisesti, tyyli- ja laatutietoisesti, kustannustietoisesti ja taloudellisesti.. Hän.. hän.. ja-ja-ja... Pää pyörii kuin Leena Hefnerillä (os. Herppeenluoma). Tulisiko minusta todellakin niin hirween lahjakas ja-ja-ja hirween tehokas...?
Lopputoteamuksena voisin sanoa, että mielekästä ja kiinnostavaa. Tunnen itseni yhä onnenpekaksi!

Kallo ystävät

2012-02-25T16:49:00.000Z

Minun ystävänpäiväkorut..
Pikkasen mulla kulkee jälkijunassa taas päivitykset, mutta ottaa näköjään oman aikansa uuteen elämäntilanteeseen tottuminen. Energian määrä on vakio. Ja kun energiaa menee päivällä vanhan harmaan pariskunnan käynnistämiseen ja käynnissä pitämiseen, niin ei illaks pahemmin paukkuja jää.
Jospa tämä tästä. Kohta aurinko tuo lisää deetä ja aloitin jälleen idätyksen. Mutta nyt ei idätellä vaan katsotaan minun korviksia..

*pus*pus*

Minähän ihan punastun...

Pallopää?

Just hanging out here...

Nämä kallot ovat, kuten Pienet Mummotkin, valmiina ostettuja helmiä. Erittäin nopsa ja helppo tapa tehdä korviksia..

Jing & jang

2012-02-12T16:40:00.000Z

Tässä ensimmäiset valmistuneet korvikset uudesta metallilankakerästä. Taivuttelut eivät vieläkään kestä lähempää tarkastelua, mutta jo sinnepäin...
Osasia on pöytä puolillaan. Ja murtuneita lasipisaroita... Ja liittämättä jääneitä osia.. Taivuttelun tuoksinassa pääsee unohtumaan mikä renksu piti liittää mihinkin.
Taivuttelua tarvitsee tehdä vielä paaaljon, että käsi tottuu ja oppii...
Koukuttavaa. Kertakaikkisen.

Seuraavana koetan saada jotain aikaiseksi napeista. Minäkin tahdon trendikkään nappikorun ;)

Ja toisena päivänä hän loi loimen..

2012-02-12T16:24:00.000Z

Ensimmäinen viikko takana ja se on mennyt kuin yleensäkin työn aloitukset menee. Tutustumalla taloon ja ihmisiin. Etsimällä koko ajan kaikkea ja kyselemällä alituiseen kaikesta. Jos kaksi suurinta stressin aiheuttajaa ihmisillä on muutto ja ero, niin työpaikan vaihto on varmasti top-vitosessa. Pieni stressi on kuitenkin pelkästään hyväksi. Kun ei tässä sen suurempia stressin aiheita ole :)
Onneksi ihan kylmiltään ei tarvitse aloittaa, pohjina on puoli vuotta toisessa kässäkeskuksessa. On ns. hajulla, mutta silti ei ole hajuakaan.. Jos ymmärrättemitätarkoitan..
Ihmiset kässäkeskuksella ovat olleet mukavia ja pöytä koreana. Saavutettuja kurveja voi tätä menoa karttua lisää..
Matkatkin ovat menneet jouhevasti kireistä pakkasista huolimatta. Ensimmäisenä päivänä aamulla pyrytti mahtavasti, mutta pääsin lähtemään kaikessa rauhassa. Ihanan valoisaa jo aamusella. Ja pakkasen huurruttamat maisemat vangitsevat katsetta ihan liikaa. Tekisi mieli pysähtyä keskelle tietä valokuvaamaan..

Hopsi on työn alla ja pitää palauttaa kuun loppuun. Eli kirjataan paperille suunnitelmia. Mitä jo osaan ja mitä pitää opiskella.
Olen opetellut liikkeessä hintoja, missä mitäkin sijaitsee, kassasysteemiä, muita systeemeitä..
Kässäkoululaisiin jo tutustuin pikaisesti. Pienten ryhmän kanssa aloimme tekemään keppihevosia. Hauska nähdä millaisia Histamiineja syntyy..
Alkusolmuja olen vedellyt lähes päivittäin ja toisena päivänä loin loimen. Ihan pikkaisen. Mutta kuitenkin. Enkä saanut aikaiseksi grande solmua, vaan ihan oikean loimen. Hyvin pienen, mutta kuitenkin...
Työn alla on uusimmasta Novitan lehdestä miesten huppupipo. Sitä ennen virkkasin näytille kassin. Siihen tuli kivat helmikahvat :)

Ensi viikolla on ystävänpäivä ja teemana koru fimo massasta. Tehtiin malliksi muutamia helmiä. Simppeleitä, kaksivärisiä juttuja. Helppoa ja hauskaa. Niin hauskaa, että toin massaa kotiinkin ja tyttären kanssa ollaan tänään pyöritelty koruja ja muuta mukavaa.

Pumpuliinassa on pajunäyttely. Kuvia ja teoksia Syvälahden Pajutilalta.

Nämä kissat ovat aivan ihania!!
Jos tänä keväänä saisin aikaiseksi hakea muutaman pajuntaimen valurautapataan. Punottu pajupuu on ollut ajatuksissa jo monta vuotta.. Pajusta joskus tein pieniä juttuja, mutta se ei oikein sopinut hipiälleni. Kädet alkoivat kutista. Mutta jotain pientä voi taivutella sillointällöin.

Kosketusnäytön pehmeä pesä

2012-02-10T21:01:00.000Z

Mikäs yrttipussukka se siinä....
Tarvitsin suojakotelon kosketusnäytölleni. Heittelen sitä laukkuun ja siellä kilkattaa avaimia ym. kovaa, terävää..
En paikallistanut yhtään huopuvaa villapaitaa, joten neuloin mustasta Huopanen-langasta lappusen. Huopanen kutistuu noin 40%, joten yritin laskeskella sen kautta...

Eli tässä on noin 30 silmukkaa ja neuloin ainaoikeaa.. sopivasti. Sitten neulasin sivut kiinni. Isohkoksi pussukaksi. Jonka jälkeen ompelin (huopumattomalla langalla) pussukan sisään muovipussin.

Tämän jälkeen pussukka pesupussiin ja pesukoneeseen. Neljässäkymmenessä asteessa pesu muun pyykin kera. Sipulsin pesupussiin myös pienen nokareen itsetehtyä saippuaa.

Vähän rupukka sieltä tulee, mutta pussukka on muokattavissa. Pussista tuli paksu ja napakka. Pinta on ainaoikeasta neuloksesta johtuen jännän nyppyläinen. Topakka kotelo, voisi käydä vaikka silmälasikotelosta!!
Tässä kohtaa aloin miettimään, että millä piristäisi pintaa.. Ajattelimpa sitten harjoitella hieman kirjontaa.

Tein lehtiä ja koukeroita. Täpliä ja viivoja. Lankana joku korinpohjaltä löytynyt batiikki (?) lanka. Vihelsin sitä mukaa kun sävelsin.
Ihan mukavaa tuo kirjominen. Pienen hakasen ompelin vielä lippaan. Ja nyt mietin, että pitäisikö lipan sisäpuolelle kuivahuovuttaa mustaa villaa. Sais lankasohrut piiloon..

Nii!! Ja se kännykkäkin mahtuu sinne sisään!

Pikkuvirittelyjä

2012-02-06T14:48:00.000Z

Saanko esitellä; DocMartens. Vanhat, uskolliset palvelijani. Vähän ehkä väsyneet ja nauhatkin liian lyhyet. Mutta muuten timmissä kunnossa..
Haaveilin maalaavani kengät punaisiksi tai vihreiksi... Mutta pääsi loskakelit yllättämään ja oli tehtävä pikatuunaus. Hoksasin halvimmat kengännauhat mitä tähän mennessä olen löytänyt. Esteri ontelokudetta peräti 0,50 euron edestä (olisikohan ollut noin 30:n gramman kerä..?). Ja on kieputtaa vaikka varren ympärille!! Oli ilo kohdata syksyn sohjot Martensin kera. Pakkasilla näitä ei sitten pidetäkkään. Kolmenkymmenen asteen pakkasessa teräskärjelliset kengät ei ole ihan parhaimmat..

Toinen pikaviritys :)
Tänä keväänä on kissaihmisen ilo kasvatella versoja ja yrttejä. Ihastuin tuohon kisuliin ja -myönnän- ihan pakkauksen takia olen ostanut Valion maitoa. Kyllä vain - pakkauksella on väliä! Jos kylkiäisenä on peltirasia, niin minut saa huijattua ostamaan melkein mitä tahansa. Mutta -hysss- ei paljasteta markkinavoimille!!
Eli tässä on herneenversot jo iloisesti nostaneet kauniit latvansa. Auringonkukka viimeisessä odotuttaa.

SatulaKorentoja

2012-02-02T15:44:00.000Z

Pientä puuhailua flunssan kourissa. Ai mitenniin vapaapäivä... :D

Ehdin vetäisemään pienen vahakangasriekaleen Marimekon loppuunmyynnistä. Olisi pitänyt olla aamuvarhaisella ovenkahvassa kiinni.. Toisaalta olisi saattanut tulla alesta huolimatta turhan kallis reissu. En juurikaan piittaa brändistä, siellä vain sattuu olemaan jokunen kuosi minun mieleen...
Nämä ovat sukua AppelsiiniKorennoille, jotka kuuluvat myös vahakorentoihin. Toivottavasti bongaamme kevään kuluessa lisää..

Jos tykkäät niin kannattaa kurkistaa LöytöLaariin. Laittelen näitä vahakorentoja myös sinne. En voi kaikkia adoptoida itselleni...

Halaavat Hattivatit

2012-01-29T16:18:00.000Z

Pojan seiskasynttärit. Tuli ehkä lupailtua merirosvolaivaa tai lohikärmestä, mutta... Nyt ei ollut yhtään inspiraatiota marsipaaniart-puuhastelulle. Saatikka muuhun kakunveistoon.
Marsipaanilla kuorrutettuja kääretorttuja tehdessä on monasti tullut mieleen hattivatti... Ja säästelin ajatusta sopivaan hetkeen. Sen aika oli nyt.

Tein pohjat sihtiruisjauhopussin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Toisen päällystin sitruunahillolla ja toisen karviaismarjahillolla. Toiseksi täytteeksi kermavaahtoa maustetulla rahkalla. Sitruunaan lime-valkosuklaata ja karviaiseen kunigatarta. Vaahtoa topakoittamaan vaniljakreemijauhetta. Kun en taaskaan muistanut ostaa testattavaksi vegeliivatetta...

Kääretortut kannattaa päällystää kreemillä tai kermavaahdolla. Kakkupohja kuultaa muutoin läpi.
Juuri tässä kaavilointi ja päällystysvaiheessa laski astianpesukone vedet allensa. Heiluin sitten mopin ja kaulimen varressa vuorotellen. Huoh! Omat silmät oli kutakuinkin yhtä rinkulana kuin hattivattien Kick-silmät kun sain homman päätökseen.

Isoooo haliiiii...

Sopimus Oppisopimuksesta..

2012-01-23T17:09:00.000Z

.. allekirjoitettiin tänään!!!!
Helmikuun seitsämäs alkaa kaksi vuotta kestävä taival, jota kirjaan (toivottavasti) ahkeraan myös tänne (Tunnisteena oppintie). Lähinnä itselleni oppimateriaaliksi ja oppimisen tukemiseksi. Toki iloitsen jos sepustuksistani on jollekkin hyötyä. Ja kaikki huomiot ja kommentit ovat tervetulleita!!

Aloitan siis oppisopimuskouluttautumisen käsityökeskus Pumpuliinassa. Kouluttajana toimii Ylä-Savon ammattiopisto. Minusta "tulee isona" virikeohjaaja. Artesaanikoulutusta hieman räätälöiden.
Olin viime perjantaina tutustumassa työpaikkaan ja paikkakuntaan. Vaikuttaa erittäin lupaavalta ja mielenkiintoiselta. Haastetta antaa noin 100 km:n työmatka / päivä. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi ja asennoituminen auttaa.. Kun on niin monta vuotta haaveillut tästä asiasta, niin pidempikin matka olisi ollut sulateltavissa.

Tänään käytiin läpi työpaikan tarpeita ja myös mitä minun pitäisi oppia saadakseni paperit kouraan kahden vuoden kuluttua. Hmmm... Monta uutta kädentaitoa, tekniikkaa, materiaalia, valokuvausta... Keskimäärin neljä päivää kuukaudessa opintoja koululla, muuten työskentelen ja opiskelen työpaikalla. Ja saan palkkaa. Arvaattekos, että olin loppumetreille asti varma jotta jostain suunnasta menee pieleen.... Että ei voi asiat näin sujua... Tänään olen työn lomassa huokaillut varsinaisesti mitään mistään tajuamatta. Ihan hirrrrrween sekasin.. Taitais olla tähän kohtaan sopiva hokema. Ja ei haittaa... :D Okei.. hysteriaa?

Jos hieman taustoja:
Eli aikaisempaa kokemusta virikeohjauksesta minulla hieman on. Olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Vedin pienryhmää, jonka päivittäisiä toimintoja suunnittelin. Siinä ohessa myös pienimuotoista tuotesuunnittelua. Mietin heille sopivaa askarrusta, mitä pystyisi laittamaan myyntiin. Me myös ulkoilimme, pelasimme ja harrastimme muuta mukavaa.
Tämä työ oli ajoittain raskasta, mutta siitä huolimatta se antoi enemmän kuin otti. Olin murheen murtama kun jouduin jättämään ryhmän, johon olin tutustunut parin vuoden aikana jo melkoisen hyvin. Oppinut, niinsanotusti kaikki metkut ;) Ja mikä tärkeintä; he tunsivat minut ja tiesivät mitä päivältä odottaa.
Työharjoittelijana olen ollut myös vanhusten ja lasten viriketoiminnassa. Ja nykyisessä työssäni olen mm. avustajana lasten käsityökoulussa.
Kuten aikaisemmin mainitsin; koulutuksen saaminen on ollut monen, monen vuoden ajan toiveena ja haaveena. Perheellisenä ja asuntovelallisena en ole voinut harkita varsinaista koulunkäyntiä. Myöskin omaehtoiseen koulutukseen sain työvoimatoimistosta tyrmäyksen. He eivät tue kouluttautumista tälle alalle, koska (päättävän virkailijan mielestä) tälle alalle ei löydy töitä. Minä (luonnollisesti) olen tyystin eri mieltä. Uskon, että tulevaisuudessa virkistystoiminnan arvostus nousee ja mm. tulevat eläkeläiset haluavat harrastaa entistä enemmän.. Voisin paasata tästä maailman tappiin, mutta säästetään jotain seuraaviin sepustuksiin!!

Niin.. Kirjoituksen punainen lanka joskus karkailee, mutta HuuHaaMaassa se on sallittua...
Siis... Kädentaidot, tai ainakin käsillä tekeminen, on verissä. Tai jossain kromosomissa tai dna:ssa.. Kun ihminen ei voi olla tekemättä tai ajattelematta askarruksia niin pakko sen on olla luonnehäiriö. Jota sitten olen apinan raivolla pyrkinyt toteuttamaan.
Olen omatoimisesti ja muutamia kädentaitokursseja käymällä tutustunut erilaisiin materiaaleihin ja työskentelytapoihin.
Kävin myös Startti yrittäjäksi - kurssin. Lienee jokaisen käsitöitä harrastavan unelma saada tehdä harrastusta ammatikseen. No, tehtiin laskelmat ja hoksattiin, että pelkästään käsitöitä myymällä ei elä. Ja ne tilatkin puuttuu :/ Ajatuksena oli myydä kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita ym. ekosuodattimen läpäissyttä tuotetta.. Mutta, mutta... Siihen oheen pitää saada muutakin, jotta yritys pystyy maksamaan laskunsa. Eli mappi öötä ei kaivettu esille. Siltoja ei ole poltettu. Ovia ei suljettu.

Laitan tähän ensimmäiseen opintien sepustukseen omakuvani. Tästä kuvasta on vierähtänyt toistakymmentä vuotta. Jollei jopa neljännesvuosisata... 8o
Kuvan ottamisen aikaan olin töissä valokuvausliikkeessä. Minusta piti tulla valokuvaaja/valokuvan valmistaja. Mutta ei tullut, ei.. Liikkeen omistaja, Tapio Tikka, pyysi minua muutamaan kuvaan. Hän osallistui kuvilla kilpailuun ja voitti kultaa. En voi sitä omaksi ansiokseni lukea, mutta onhan sillä kiva kerskua ;) Palkkioksi sain itselle kaikki kuvat.
Koetan näitäkin sepustuksia kuvittaa. Jollei ole ajankohtaista rekvisiittaa niin mietin laittavani kuvia vanhoista tuherruksista.. Katsotaan mitä löydän ja mitä ilkeän laittaa!
Jatkan opintiellä. Aika näyttänee kuinka mutkaista tai tasaista matkasta tulee.

Kassi goes HuuHaa

2012-01-20T19:50:00.000Z

Ikioma pallukkalaukku. Pössykkäni. Valmis. Vihdoinkin.
Tässä onkin ehtinyt jo tovin laukuttaa. Testilaukkujakin on tehtynä... Ihan kivoja, mutta itselle halusin jotain suuuuurempaa, jotain olalla pidettävää...
Laukkuosio oli jo valmiina odottelemassa. Tehty mustasta matonkuteesta. Oli onni löytää tosi kapoista kudetta. Seiskalla kudottavissa. Jollei sellaista löydy, niin voisi ajatella esim. mini-ontelokudetta.
BTW: Kehuin tilanneeni metallisen seiskakoukun, mutta tulikin eioota :( Eli etsin yhä. Jos on vinkkiä metallisista seiskan ja kasin virkkuukoukuista niin kommenttia!!!

Nyhräsin viikon kassinkahvoja mietiskellessä. Melkein jo lähti tilaus kassinkahvakauppaan, mutta sinnittelin ja tilasin puuhelmiä. Kun nuita helmiä muutenkin tuli tilattua...
Sitten hoksasin tuon putkilon neulomisen/virkkaamisen. Ilmeisesti silloin oli tarvittava määrä sulakkeita, koska valoja alkoi napsahdella vintille ja tulosta tulla. Ja vieläpä aika napakkaan tahtiin :)

Ensin neljä silmukkaa.

Jokainen silmukka virkataan ja silmukat jätetään koukulle.

Koukku vedetään pois silmukoista. Pidä irti päästettyjä silmukoita sormien välissä jotteivät karkaa. Kude/lanka viedään takakautta ensimmäiselle silmukalle. Virkkaa uudelleen jokainen silmukka.
Silmukat jää aina koukulle ja seuraava kerros tehdään samoin: vedetään koukku pois ja virkataan jokainen silmukka uudelleen.

Tällaista pötköä pitäisi tulla.

Tein myös tällaisia pyörylöitä..

..sitten laitoin helmiä.

Liitin pyörylät pötkylään helmien avulla.

Ja ompelin pyörylät kiinni kassiin, huokaisin ja join pullakaffet.

Kaapin päällä..

.. ja kainalossa. (Huom! Ihanat maatuskat ;))
Ja tyytyväinen kassinkantaja! Kantelee ihan omaa disainia ;)
Jokunen langanpätkä täytyy näemmä vielä päätellä...

Punapensasta ja yrttiä

2012-01-18T19:14:00.000Z

Rooibos on ihanaa!! Ja vielä ihanampaa on, että siitä löytyy paljon makuja reiluna ja luomuna. Tämän hetkinen lemppari on tuo Veriappelsiini. On hyvää myös kylmänä. Rooibos ei hautuessaan ja jäähtyessään muutu kitkerän makuiseksi niin kuin useat teet. Keitänkin sitä pressopannullisen ja pari kuppia menee lämpimänä, loput jääkaappiin ja "jääteenä" myöhemmin. Ja voi litkiä pitkin iltaa. Massu kiittää, eikä mene yöunet. Ainakaan rooiboksen takia.
Nyt makusteltavana tuo sitruunaruoholla maustettu rooibos. Voisi olla kylmänä, sitruunavedellä blantattuna mukava kesäjuoma...?
Joulun alla löysin s-ryhmän kaupasta paketillisen "ILO"a. Etsin jotain uutta teetä työpaikalle.
Stina - Ilo ei ole teetä vaan yrttijuomaa. Uteliaana otin testiin ja olen tykännyt todella paljon!!!
Paketissa neljä makua. VALO: Nokkonen ja sitruunaruoho. RAIKAS: Kaakaopavun kuoria ja piparmintun lehtiä. MAKEA: Lapacho-yrttiä, omenan palasia ja aromeja. LÄMMIN: Kanelin palasia, inkiväärin palasia, kaardemummaa, neilikkaa ja pippuria.
Netistä en löytänyt tästä yrttijuomasta mitään. En edes maahantuojan: Nordqvistin sivuilta. Enkä ole muista kaupoistakaan onnistunut paikallistamaan pakettia... Ja tämä yrttijuoma on teen kanssa samaa hintatasoa. Pitäisiköhän hamstrata loppumisen pelossa :P
Jos teillä on joku hyvä yrttijuoma tiedossa, niin vinkatkaa ihmeessä. Olen vallan ihastunut näihin!

Pieniä mummoja

2012-01-16T15:19:00.000Z

Mustat mummelit tulivat ja valloittivat..

Näissä on aika iso keskireikä, joten oli käytettävä helmihattuja. Ja eipä tullut yhtään hassumpia :) Nuo vihreät ovat tyttärelle.

Ja taas soi päässä:
Vanhoja mummojaaaa ♫ ja niiden sisällääää ♪ on uusia mummojaaaa ♪ ♫

AppelsiiniKorennot

2012-01-15T15:50:00.001Z

Mietiskelin kesäkorentoja. Jotenkin miellän heijastinsiipisen korennon talveen.. Vaikka onko sillä periaatteessa mitään väliä? Mutta siitä se ajatus taas lähti korennonkevein siivin liihottelemaan. Tässä testauksen tuloksia.

Sivet on leikattu vahakankaan palasista. Tunnistaako kankaan..?
Minusta niin mukavan näköisiä, että taidan penkoa lisää vahakangastilkkuja.. Innostuin tästä ensimmäisestä onnistuneesta kokeilusta niin, että jämähdin siihen.

Vielä on muutama materiaali testaamatta. Niiden käyttökuntoon saamisessa on hiukan enemmän työtä...

Tein myös heijastinsiipisiä lisää.
Tilasin viikolla aivan ihania helmiä. Tässä olen käyttänyt metallisia-, kirkkaita- ja särölasihelmiä.
Näihin jää koukkuun todella pahasti :) Etsin alituiseen villalankoja, helmiä, helmihattuja... Ja siipimatskua!

Laitan tähän loppuun vielä kuvan korviksista, jotka sain Tellervon Turinoista. Ovat olleet ahkerassa käytössä :)
Kevyet ja kauniit. Yksinkertainen, mutta aivan ihastuttava idea.

Lujaa Laatua - Lada

2012-01-13T17:32:00.002Z

Miten voi olla niin täpinöissään Ladasta? Helposti, huomasin!
Kirppikseltä löytyi retrovihreä, poljettava ompelukone. Merkkiä Lada. Pikaisen googlettamisen jälkeen selvisi, että aikanaan niitä on pidetty hyvinkin kestävinä...

Tällainen... Tuon koneen saa pöydän sisään ja kansi vasemmalla kääntyy pöydänkanneksi. Ja ovi tietenkin kääntyy kiinni.
Kaikki vaikutti ehjältä hihnaa myöten. Pöydästä ei puutu kuin pari liuskaa viilua, muutoin vain puunausta vailla.

Ei muoviosia....

Olenko minä jotenkin kieroutunut, mutta minusta tämä on kaunis...

Sisältä paljastui paaaaljon kaikenlaista kivaa! Kuvassa inventaario vasta puolivälissä.
Peltirasia, jossa ohjekirja (saksaksi...), lisäosia (erilaisia paininjalkoja, varaneuloja yms. tarpeellista..), kamala määrä ompelulankaa, kirjontalankaa, villalankaa, mielettömästi erilaisia neuloja, virkkuukoukkuja, nappeja, neppareita, nauhoja... Ja tuo litteä metallirasia sisälsi injektioruiskun neuloja? Liekköhän edellisellä omistajalla diabetes tahi joku riippuvuus? No, heh... Pitäisiköhän ne keittää ja laittaa talteen vai hävittää..?

80 € maksoi Lada. Ja ei minun mielestä paha. Varsinkin jos kone toimii :DDD En ole vielä päässyt testaamaan. Mies hivelee ensin pinnan jollakin aineksella..
Tämä tulee minun työpöydäkseni. Ja sopii niiiin hyvin meidän puna-vihreään sisustukseen. Puuosat nyt olisi voineet olla hieman tummempia, mutta ei saa olla liian täydellistä ;)

Ja ostin minä vielä pahvilaatikollisen materiaalia. Eli lootasta löytyi muutama hopeinen pikkulusikka, koristeellisia haarukoita ym.ym. Ankaran !! puunauksen jälkeen pääsee treenaamaan uraa Uri Gelleriksi..

Ainakin nämä penkaisin laatikosta heti käyttöön. Kiva tuo pikkuveitsi :)

Tämän nappasi poika itselleen. Kompakti lusikka-haarukka-veitsi-pullonkorkin-purkinavaaja.